Suojaa luusto ja lihakset

Tukirankamme koostuu luista ja lihaksista, niitä yhdistävistä sidekudoksista jne. Kaikki nämä rakenteet tarvitsevat jatkuvassti monipuolisesti ravintoaineita, jotta ne voisivat toimia kunnolla. Niissä olevat solut myös uusiutuvat jatkuvasti.

Solujen toimintaa ohjailevat erittäin monet vitamiinit ja hivenaineet, joita tarvitaan myös näiden rakenteiden suojaamiseen ulkopuolisilta 'hyökkäyksiltä'. Nämä hyökkäykset ovat seurausta elimistön kasvaneesta happiradikaalien määrästä. Niitä syntyy mm. kemikaaleista, joille altistumma, erittäin kovasta liikunnasta (lihakset 'jumissa'), ylimääräisetä energiasta (kaloreista), jonka syömme. Happiradikaalit 'hyökkäävät' soluseinämien ja solun sisäisten osasten kimppuun. Näiltä hyökkäyksiltä voidaan suojautua, jos ruoan mukana saamme laajan valikoiman antioksidantteja (mm. kasvien rasva- ja vesiliukoisia väriaineita).

Kasvien väriaineiden lisäksi tärkeitä antioksidantteja ovat mm. E- ja C-vitamiini sekä useat hivenaineet (seleeni, sinkki ym.), jotka toimivat elimistössämme toistensa tehoa lisäten. Näiden määrät ruoassamme ovat vähentyneet jatkuvasti tehotuotannon lisääntyessä. Myös ruoanvalmistuksessa menetetään jo ennentään vähentyneitä antioksidanttipitoisuuksia. Säilöntämenetelmien muutokset ovat edelleen vähentäneet antioksidanttien määrää. Niiden imeytymisen esteenä voivat olla suoliston toimintahäiriöt (katso Ruoansulatuskanava).

Lihashuolto (venytykset, hieronnat) ovat tärkeä osa lihasten happiradikaalikuorman keventämisessä. Samaan suuntaan vaikuttaa ylipainosta vapautuminen ja painon hallinta. Aineenvaihduntaa ja nestekiertoa parantaa mm. kalkki-magnesium -yhdistelmä, joka samalla rentouttaa lihaksia.

Niitä puutteita, joita nykyaikaiset ruokailutottumukset meille aiheuttavat, voidaan - ja kannattaa korjata luonnollisia ravintolisiä käyttämällä. Tällaisia löytyy markkinoilta vain muutama - niiden suhteen kannattaa olla tarkkana, sillä joistakin tuotteista voi olla haittaa enemmän kuin hyötyjä.

Lihakset tarvitsevat jatkuvasti myös aminohappoja, joita kaikkia elimistö ei pysty valmistamaan, vaan ne on saatava ruoan mukana (välttämättömät). Rasvahappojakin elimistöön pitää tuoda ruoan mukana, koska nämä (kuten aminohapotkin) ovat uusiutuvien solukalvojen rakennusosia, ja niitä tarvitaan päivittäin.